Laukausvarma :)

Syyskuisena iltapäivänä toko-ryhmästä kaverini Mia kävi ampumassa ysimillisellä, jotta saatiin videoitua Nirrin reaktio laukaukseen, tai oikeastaan reagoimattomuus. :)
Tässä linkki videoon: http://youtu.be/w_Y7zfPDa2Y
Nirri ei ole ikinä reagoinut koviin ääniin ja tämä olikin sen mielestä taas yksi kiva leikki- ja treenihetki lisää. Ihana positiivinen typy :)

AVO1

Nyt näytettiin, että osataan me ne hommat kokeessakin ja napattiin se ykköstulos ja samalla luokkavoitto!
Kilpailu oli Veikkolassa ja tuomarina Pirkko Bellaoui. Valitettavasti kehä oli sijoitettu niin, että kuvaaminen oli lähes mahdotonta, joten ei tästä nyt ole videota laittaa, harmi.
Vire oli nyt hyvällä tasolla, heti alusta asti. Malttoi leikkiä ja rauhottua, sekä seurata muiden koirien touhuja rauhassa.
Tässä pisteet kommentteineen:
Paikalla makaaminen: 10. Tuomari kehui Nirrin olleen valppaana koko ajan eikä ollut juuri katsellut kuin suoraan eteenpäin.
Seuraaminen: 9.55. Jess, parhaat pisteet seuraamisesta tähän mennessä! Kontakti ja paikka pysyi koko liikkeen, pientä painamista välillä joista puolen pisteen vähennys. Seuruu kaavio oli pisin kisoissa tehty tähän mennessä, joten super tyytyväinen tähän. Tuomari kehui koko päivän hienoimmaksi seuruuksi. :)
Maahanmeno seuraamisesta: 8.5. Maahan meno oli hidas ja annoin pienen vartaloavun, mistä piste rokotus.
Luoksetulo: 5. Aivopieru, hidasti mutta ei pysähtynyt. En tiedä miksi näin kävi, ensimmäinen kerta, kun juoksee läpi käskystä huolimatta.
Seisominen seuruusta: 10. Tämä sujui nyt niin kuin pitääkin, nopea pysähtyminen ja asennossa pysyminen.
Noutaminen: 10. Tämä on meillä varma, näyttävä ja nopea. Liike josta molemmat tykkää todella paljon ja sen huomaa. :)
Kauko-ohjaus: 9. Liikkeen vaihdoissa maahan meno hidas ja istumaan nousu jää hieman vajaaksi. Nämä vaatii sitä pilkun viilausta. Lähempää tehtäessä on paljon valppaampi, joten treeniä vaan lisää.
Estehyppy: 9.5. Puoli pistettä vinosta perusasennosta. Kuunteli hyvin istu käskyn, eikä ennakoinut sitä.
Kokonaisvaikutus: 10. Tuomarin komenttina: Upean aktiivista ja yhdessätekemisen meininkiä.
Yhteensä pisteitä 177.

Nyt aletaan treenaamaan voittajan liikkeitä, joissa onkin aika paljon uutta, mutta innolla lähdetään tekemään. :)

Takas kehissä

Nirrillä aukesi heinäkuun alussa tassunpohjat todella pahasti, ja niiden kuntoon saaminen kesti kuukauden päivät. Nyt kuitenkin taas kunnossa ja käytiin vapaan paikan auetessa testaamassa tämänhetkinen toko vire. Nirrillä oli kierrokset aika korkealla, ja ensimmäinen liike oli paikkamakuu. Koko viiden koirakko oli levoton ja kaikki muut paitsi yksi koira nollasi liikkeen. Tämä hieman harmitti, mutta myönsin lopulta itselleni, että täysin treenaamattomuuden piikkiin. Seuruu (8) oli tavallista ailahtelevaisempaa, haki paikkaa ja kontakti katkeili. Maahanmeno seuruusta sujui oikein hienosti (10). Luoksetulossa tuomari kehui hurjaa vauhtia, mutta sakotti pitkästä pysähdyksestä (8). Seisominen seuruusta oli Nirrin mielestä turhaa, joten teki toisen kympin arvoisen maahanmeno n (0). Nouto oli vauhdikas ja melko siisti (10). Kaukoja jännitin suuresti, mutta hyvin nousi (9). Miinusta tuli istuma-asennon kyytäys asennosta. Estehypyssä nirri tarjosi istumisen sijaan maahanmenon, muuten oli hyvä (7). Kokonaisvaikutus 9. Todella kiva huomata, että yli kuukauden tauon jäljiltä, Nirri pystyy kylmiltään tekemään 3. Tuloksen (130p.). Vire oli vain alussa liian korkea, keskittyminen parani mun mielestä loppuun päin. Nyt vain seuraavaa koetta katsomaan ja rutiinia treeneihin.

Huomenna alkaa aksa treenit uudessa ryhmässä, maltan tuskin odottaa!! :)

AVO ensimmäinen yritys

Lauantai iltapäivällä suunnattiin Koivukylään AVO-luokan toko-kokeeseen, tuomarina Riitta Räsänen.
Sää oli ollut kuuma, mutta koko odotteluajan ja kokeenajan oli kevyttä sadatta ja alustana nurmikenttä. Meidän vuoro oli toisena ja koirakoita luokassa oli viisi, joten mukavan nopeasti kisa eteni.
Nirrillä oli aika sopiva vire, mutta vaikutti hieman väsyneeltä, edellisenä iltana oltiin kylässä kaverin kolmekymppisillä ja Nirri riehui koko illan pitkin pihaa. Kaikki liikkeet meni paremmin kuin hyvin aina akukoihin saakka jotka nollattiin, Nirri meni jätettäessä paimennusviettiin ja vain tuijotti mua, kun yritin antaa ensimmäistä istu-käskyä. Nollaus aiheutti sen, että ykkös tuloksesta jäätiin inhottava 4.5 pistettä. Mutta nyt kaukot treenin alle, jotta saadaan ne toimimaan myös kokeessa.
Tässä pisteet ja kommentit:
1. Seuraaminen 8,5. Painoi ja sai siitä pistevähennyksiä, mun mielestä juuri sellainen seuruu kun ollaan treenattu ja josta itse tykkään.
2. Maahanmeno seuruusta 10. Todella hyvä, ei jäänyt vinoon, kuten usein treeneissä.
3. Luoksetulo 10. Nirrin hienoin stoppi luoksarissa ikinä. pysähtyi kuin seinään, tuomari tykkäsi.
4. Seisominen seuruusta 9,5. Paimenmainen jähmeä pysähtyminen rokotti puolipistettä.
5. Noutaminen 9. Palautusasento liian tiivis ja vietikäs.
6. Kauko-ohjaus 0. Meni jätettäessä paimennusviettiin ja vain tuijotti minua.
7. Estehyppy 9,5. Vino perusasento lopussa, muuten hyvä ja vauhdikas.
8. Paikalla makaaminen 8. Jouduin antamaan tuplakäskyn maahan menossa, harmittaa, ilman tätä ykköstulos olisi tullut.
9. Kokonaisvaikutus 8,5.
Pisteitä yhteensä 155,5, sija 3.
Osa liikkeistä löytyy tältä videolt: https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=3kbrc-MYnRw
Harmillisesti puhelimen tallennustila loppui kesken ja juuri se stoppi jäi kuvaamatta vaihdettaessa toiseen puhelimeen :(

Maanantaina käytiin myös Purinalla tekemässä yksi agilityrata, joka päätyi hyllyyn putki puomi erottelussa. Puolessavälissä rataa saatiin homma käyntiin ja tehtiin ihan hyvä pätkä loppuun :) Lisää vaan kokemusta, kyllä se sieltä lähtee. Nyt ei kyllä pysynyt lähdössä hetkeäkään vaan nousi heti ylös joten siihen taas treeniä..

Virallista ja epävirallista kisaa

Nyt kun kävi niin ikävästi, ettei Nirrille tule pentuja tänä kesänä, niin on alettu kattelee kisoja. 

Keskiviikkona lähdettiin tunnin harkinta-ajalla purina open tapahtumaan epiksiin. Ilmottautumis jonossa päätin, että hitot voidaanhan tää tehä virallisenakin ratana. Joten kisakirjan ostoon ja tuomarin leimaa kirjaan. Rata tuntui ihan meidän tasoiselta, ainoa mikä huolestutti oli pehmeä alusta. Alustan vuoksi vältin käskyttämistä tiukkoihin käännöksiin ja kuin kävikään yhtään rimaa ei tippunut! Rata oli muutenkin todella sujuva ja kontrolloitu. Lopussa oli kepit, rengas ja hyppy ja vedätin hieman kepeiltä varmistaakseni renkaan. Ikävä kyllä Nirri jätti vikan välin kepeistä tekemättä, kun ampaisi mun perään. En viitsinyt korjata virhettä vaan jatkoin viimeselle hypylle, koska oli niin hyvä fiilis päällä. Tulos hyl, mutta todella tyytyväinen olen :) hyppyrata otettiin epävirallisena ja pääsyä sinne jouduttiin oottelemaan muutama tunti. Se ei ollut kauheen hyvä juttu, koska Nirrillä keitti hieman yli ja huomasin sen jo jonottaessa radalle. Jälkeenpäin olisi pitänyt vain ottaa lähtö ja palkata siitä, mutta neiti kilpailunhaluinen iski ja rata oli kamala. Ei päästy edes loppuun koska nirrille kepit kohti putkea oli liian vaikeat tässä vireessä :/ myös rata oli vaikea ollakseen ykkösluokkalaisille, mutta sillä ei ole nyt juuri väliä. Ensi kerralla vain yksi rata ja katsotaan kuinka se menee. :)

Viikonloppuna on edessä myös toko kokeet, joten nyt viimeistely treenaamaan!

Kärsivällisyys palkitaan

Tätä kurjoittaessa eletään jännittäviä hetkiä. Pääsiäisen jälkeen käytiin astutusreissulla Ruotsissa ja peukut pystyssä, että saatiin kotiin tuomisia. 

Agility jätettiin nyt pois ohjelmistosta, jotta mahdolliset koiran alut eivät joudu hurjaan karuselliin heti alusta, mutta ollaan muuta treenailtu. :)

Agilityn lähdöistä voin nyt ylpeänä sanoa, että onneksi en antanut periksi, koska naps! Jotain on tapahtunut ja pystymme istumaan riman takana rauhallisesti ja oikeassa vireessä!!! Totaalisen huippua! Nyt vaan oottamaan syssympään, että päästään treenaamaan taas. Lähtö treenejä tosin tehtiin tällä viikolla rimat matallla, nyt ei sovi heittää arvokasta työtä hukkaan.

Parin viikon juoksutauko on myös tehnyt ihmeitä toko puolella. Nirri tekee todella aktiivisesti töitä ja tarjoaa paljon. Seuruu on nyt ollut juuri sellainen mistä tykkään, samoin noudot. Tämän kevään ruutu-projekti kaipaa lähinnä toistoja, mutta nyt sain törpöt jo haltuun..eli kotonakin päästään treenaamaan. Viime treeneissä aloitettiin merkin opettelu, ja se suju hetkessä tosi mallikkaasti. Tästä olisi tarkoitus jatkaa ohjatun opetteluun. Mulle on nyt iskenyt tokoon taas fiilis :)

Jälkiä pitäisi nyt tehdä urakalla, mutta muutama vain tullut tehtyä. Projektiksi pitäisi ottaa seuraavaksi kepit ja tehdä niistä vielä siistimpi juttu kun se jälki. Siinä mulle vähäksi aikaa pähkinää.

Oma fudis sarja alkaa huomenna, ja heti on reissu Turkuun peliin. Toivottavasti kroppa kestää, ainakin nyt on saanu lihaskivut ja kireydet helpottamaan hetkeksi. :)

Vaadi enemmän, aina!

Tänään saatiinkin yksityistunti, kun koulutusryhmästämme oltiin ainoina paikalla. Niemen Anu halusi, että tehdään jotain muuta kuin lähtöjä ja otettiin ensin käsittelyyn päällejuoksu/saksalainen. Nirri on saatava uskomaan, että annettu homma on tehtävä kunnolla alusta loppuun. Päälle juoksu on tässä oiva harjoite, koska Nirrin on hypättävä hyppy, vaikka minä olen jo liikkumassa päinvastaseen suuntaan. Käytettiin apuna verkkoa, jotta nirri ei vain kiertäisi estettä ja lisäksi lisättiin palkka odottamaan siivekkeen viereen. Aluksi Nirri ei tahtonut lähteä edes takaakiertoon, vaan hyppäsi esteen väärinpäin, vaikka verkkokin oli sielä vastassa. Myös Takaakierrosta sillä oli niin kiire, että hyppäsi osuen selkeästi siivekkeeseen. Verkko laitettiin niin, että se ohjasi hypyn väkisin keskelle rimaa, ja Nirri alkoi pikkuhiljaa käyttää hernettä, ja saatiin tämä toimimaan.
Toisena harjoituksena vahvistettiin kepeillä pysymistä, ja haettiin rajaa, kuinka paljon pystyn ottamaan sivuttaisetäisyyttä. Ensin tehtiin hyppyä kohti ja saatiin Nirri tulemaan tokavikasta välistä mun perään. Lisättiin kaksi ohjuria loppuun ja koska ne auttoi otettiin pois kahden toiston aikana. Vaikeutettiin hommaa ja tehtiin toistepäin niin, että seuraava este oli putki hieman oikealle kepeistä. Ja taas haettiin kipukohta, mun on muistettava pitää rintamasuunta kepeissä, vaikka liikkuisin täysin päinvastaseen suuntaan, ja vältettävä äkkinäisiä liikkeeitä. Anu palkkasi Nirriä keppien päähän, sitten kokeiltiin, niin että lähetin kerran keppien jälkeen putkeen ja heti näkyi seuraavilla kepeillä vaikeus pysyä. Tehtiin vielä lopuksi kierros hyppy-kepit-putki-hyppy-putki-hyppy-kepit, ja niin , että palkka tuli vasta tokien keppien jälkeen, mutta otin etäisyyttä aivan kuin jatkettaisiin putkeen.
Lopuksi juteltiin ja Nirri malttoi rauhottua maahan makoilemaan, siitä sille kehut. Keskityin muutenkin siihen, että Nirri ei saanut turhia itsekseen riekkua, vaan oli kokoajan hallussa, kun juteltiin tai siirryttiin tekemään uudestaan. Tämä siksi, että ei nostattaisi kierroksia, tekemällä paimenrinkiä tai häsläämällä lelulla.
Anun mielestä, ja olen suuresti samaa mieltä, Nirriltä pitää vaatia todella paljon enemmän kuin siltä on nyt vaadittu. Tehtävä selkeä suunnitelma aina siitä mitä treenataan ja käytettävä apuvälineitä sekä ärsykkeitä ja häiriötä. Mun liikehäiriötä, Nirrin vaan tulee oppia sietämään. Muuten ei yhdessä voida rataa tehdä. Ja lähtöjä..no niiden treenusta jatketaan, ainakaan ihan vielä en periksi anna.

Agility riemua!!!

Oltiin lauantai iltana Nirrin kanssa oman kerhon valmennusryhmäläisten Salla Vuorenmaan ja Juha Ruokosen pitämässä treenissä.

Harjoituksen teemoina oli valssit ja sylivekit. Ensin harjoitellen muutamalla radan pätkällä ko ohjauksia ja lopuksi tehdä ohjaukset kokonaisella radalla. 

Aloitimme sylivekin harjoittelulla esteillä 19-23 (ratapiirrustus alhaalla kuvassa). Sylivekissä siis tullaan hyvin lähelle estettä ikään kuin niiaamaan ja kädet pysyvät lähellä kroppaa. Koiralle annetaan näin lupa hypätä ja itse voidaan lähteä jo hyvissä ajoin liikkeelle. Olin aivan ällikällä lyöty, kun tämä toimi meille todella hyvin. Nirri kokosi itsensä ja hyppäsi hyvin, tehden todella tiukan käännöksen. Minä taas pääsin liikkeelle ja ehdin kuin ehdinkin tehdä persjätön 20-21 esteiden väliin ja 21 taas sylivekin. Aivan mahtavaa! Sylivekkiä treenattiin myös esteelle 9 ja kovasta vauhdista huolimatta taas hyvä kokooaminen ja hyppy. Rytmittämisen merkitys Nirrin kanssa alkoi aukeamaan aivan uudella tavalla.
Toisessa jaksossa treenattiin Juhan kanssa valsseja. Ennakoiva valssi esteelle 2 toimii kunhan pidän ohjauksen päällä tarpeeksi pitkään, muuten rima tulee alas. Ensimmäinen ajatus esteelle 5 oli, että muita mahdollisuuksia Nirrin kanssa ei ole kuin takaa leikkaus. Nirrin vauhti on niin kova, että valssin tekeminen tähän kohtaan on melkein mahdotonta, joko nelos rima tai vitonen tulee alas, tai ei lähde hyppäämään vitosta, kun tulee liian kovaa. Valssia tähän kuitenkin yritettiin tehdä, ja onnistuhan se kun sain itse olla jo 4 esteen takana tekemässä valssia kun nirri päästettiin putken kohdalta liikkeelle (ja silloinhan vauhti ei myöskään ole yhtä kova kuin putkesta tullessa).
Lopuksi tehtiin kokonaisena ratana, kokeilin 4-5 väliin uskollisesti valssia, mutta rima tuli alas. Jatkoimme kuitenkin rataa ja sylivekkikohdat onnistuivat, tarvitsi vain hieman lisäkäskyä niille. Toisella kerralla otin vitosen takaaleikkauksella ja se onnistui hyvin, samoin muut kohdat. 13-14 väliin tehtävä valssi valui turhan paljon ja voi olla, että olisin siihen muuten kokeillut pelkkää vetoa.Todella iloinen siitä, että tehtiin kaksi kertaa kolmosluokan hyppiksen tasoinen rata kokonaan, ja molemmilla kerroilla tuli ehkä 2-3 rimaa alas. Paketti pysyi minulla kasassa ja Nirri tiesi mihin oli menossa ja annoin sille työskentelyrauhan.
Sai Juhalta ja Sallalta paljon kannustavaa palautetta ja molemmat ovat seuranneet Nirriä pennusta asti, joten tuntevat hyvin meidät. Tämän kaltaista treeniä tarvitsisin paljon enemmän. Sallan sanoin, mun täytyy opetella ohjaamaan Nirriä sellaisena kun se on. Se tarvitsee multa tukea, mutta en saa kuitenkaan olla häiritsemässä sitä tietyissä kohdissa, luotava sille enemmän itseluottamusta, että se tekee oikein.
Ja R.Y.T.M.I.T.Y.S  on mulle se seuraava tärkein opeteltava juttu.

Lenkkipoluilla taas

Ihana aikainen kevät on käynnissä ja sehän sopii niille jotka tykkäävät tallata lenkkipolkuja!

Jalkojen kanssa tilanne on nyt se, että työpaikka lääkäri passitti kattavaan röntgeniin ja hermoratatutkimuksiin kuun alussa. Mitään rakenteellista poikkeamaa ei röntgenissä löytynyt, mutta hermoratatutkimuksessa paljastui hermopinteitä kaksin kappalein; 3-4 ja 2-3 varvasväleissä. Hermorata tutkimustulosten kera kävin osteopaatilla, mutta sieltä ei tähän Morttonin tautiin saatu helpotusta. Joten helmikuun vikalla viikolla sain kaksi piikkiä kortisonia varpaiden tyveen. Kipeäksi jalka ei tullut kuin samana iltana hieman, muuten oli vain hieman turvonnut olo jalassa. Terävä hermokipu loppui, mutta edelleen tunnen kuinka varpaissa vaimeasti jokin menee väärin.
Positiivisia uutisia sain osteopaatilta! Oikea jalka jokaensi kerralla oli romahtanut polvi-nilkka akselilla, oli pysynyt erittäin hyvin linjassa. Sen eteen olen kyllä tehnyt töitäkin ja koittanut askeltaa enemmän isovarpaan päälle. Tämä taas on saanut säären ulkosyrjän lihakset tekemään enemmän duunia ja jalka on muutenkin ollut aikatukkoisen oloinen. Mutta tämmöiset muutokset jalan asennossa tietysti rasittaa lihaksia eritavalla, ja on vain hyvä merkki, että kroppa on alkanut korjaamaan itseään.
Reidet ovat nyt olleet tapaturma tähtäimessä, ja kuukauden sisään on mahtunut ainakin neljä eri lihasvenähdystä. Osa on tullut pelitilanteissa ja osa treenatessa, mutta nyt osasin vihdoin pitää tauon ja vältin treeneissä kovat vedot ja kurotukset, niin tuntuu jo paremmalta.
Lenkkejäkin on tullut tehtyä nyt reippaammin pisin on ollut noin 16km, ja perus noin 6km lenkit alkavat taas kulkea sujuvasti. Kohta otan mukaan kovemmat lyhyen matkan juoksut ja lisään noiden pitkien lenkkien määrää. Ehkä tässä on silti mahdollisuus päästä vielä viime kevään kuntoon. :)

Ihana kevät sää on myös kuivannut metsät ja toissapäivänä tein nirrille n.400m pituisen jäljen tunnin vanhemisella. Nirri jäljesti aivan sanoin kuvaamattoman hyvin. Nenä pysyi lähellä maata ja vauhtikin oli syksyistä rauhallisempi. Nyt pitäisi selvästi alkaa työstämään keppien ilmaisua. Tämän ajattelin tehdä myös lelupalkalla. Eli teen suoran jäljen, n.20m jossa useita keppejä. Laitan koiran liinaan ja kun reagoi keppiin saa multa lelu palkan. Tällä jäljelläei ole lelua loppussa, koska jälki on lyhyt ja saa kepeistä palkan. Teen tätä ensin ihan nurmella ja siirrän saman treenin sitten metsään ja lopulta uskon, että kepit nousevat myös jäljeltä.

Agilityssä tarvotaan edelleen lähtöongelman kanssa, mutta parempaan päin ollaan jo menossa. Tiukkana tosin saa edelleen olla, koska Nirri lukee minusta todella helposti koska voi pelleillä. Maanantaina tehtiin jo tosi hyvin ja pääsin hyvin muutaman esteen taaksen ja tuli hyvin vaikeaan ohjaukseen. Siitä siis tyytyväinen.
Päästiin myös toko-ryhmään ja oon ollut niin innoissani siitä. Alettiin opettelemaan ruutua ja ekan viikon treeniksi saatiin targetille lähetys ja käskystä siihen seisomaan jääminen. Sunnuntain treeneissä saatiin jo hyvion yhdistettyä ruutu tähän ja target osittain peitettyä. Tästä tulee meille varmasti nopea ja näyttävä liike, kunhan sinne asti päästään. Pitää varmaan käydä tilaamassa ruutu tarpeet omaksi..

Toivottavasti kevätnyt jaksaa puskea läpi ja Nirrin juoksu ei ihan vielä ala, koska treenaaminen on just nyt kivaa! :)

Sairas, sairaampi, minä

Viime päivien tapahtumat ovat laittaneet minut ajattelemaan omaa terveyttä ja sen suhdetta harrastuksiini. Summasummarum, en muista, koska olisin viimeisen viidentoistavuoden aikana seissyt ominjaloin tuntien itseni täysin terveeksi tai ilman pelkoa siitä mihin sattuu seuraavaksi. Surullista, harmittavaa ja erityisen masentavaa. Rakastan liikkumista, ja usein teen asioita ottamatta kehoa huomioon. Kysymys kuuluukin, pitäisikö?

Teini-iässä jalkojeni vaivat ajoivat minut jo siihen pisteeseen, että lopetin kaikki harrastukset. Veriset ja kipeät jalat joka päivä, ajoivat puhtaasti urheilunautinnon ohi. Leikkaustuomion saaminen neljätoista-vuotiaana oli tuskasta, mutta, se että jouduin odottamaan leikkausta aikuisikään asti oli vielä inhottavampaa. Vaikka en liikkunut, jalat vaivasivat silti. Vaivasenluut ja madaltunut jalkaholvi vaivasivat normaalissa elämässäkin. Jalat leikattiin kun olin kahdeksantoista, vaivasenluut poistettin, jalkaholvia yritettiinsaada korottaa ja jalkapöytää tiivistettyä. Opettelin uudelleen kävelemään ja vuoden päästä palasin pelikentille.
Reipas kymmenen vuotta on tuosta kulunut ja tällä viikolla käynyt jo kahdesti jalkojen kanssa lääkärissä, ja on vasta keskiviikko. Kymmenen vuoden aikana jaloissani on ollut kaikki mahdolliset vaivat. Murtumia, nivelsidevammoja, jännevammoja, jännetupintulehduksia, hermopinteitä, levottomat jalat, lihas revähdyksiä ja venähdyksiä, puujalkoja, penikkatautia.
Monta peliä on menty teippien ja kipulääkkeiden voimalla, vielä useammin treenien ja pelien jälkeen on oltu kaivamassa kaapista kipulääkettä, mieluiten punaisella kolmiolla varustettua. Lepoa ja pakkolepoa kokeiltu, mutta lopussa kuitenkin aina on kipu. Lääkärit, erikoislääkärit, fyssarit, hierojat tuntuvat olevan voimattomia multiongelmaisten jalkojeni edessä. Eilen mieleni teki huutaa orttopedille, että leikkaa sen helvetin hermon poikki, koska tunnoton jalka on parempi kuin kokoajan kipeä jalka!

Viime viikolla kävin osteopaatilla, jonka mielestä olisi aika pyytää keholtani anteeksi sitä, että en ole kuunnellut sen varoitusmerkkejä. Ehkä näin on, mutta ensin olisi saatava minut ymmärtämään, milloin on hyvä olla. Tällä hetkellä, suurimman nautinnon saan siitä, että tunnen olevani täysin rikki, mutta kaikkensa tehnyt. Jokainen juoksuaskel on sen arvoista, jokainen pallon kosketus, jokainen agility rata. Kun katson Nirriä, toivon, että se ei ikinä joudu kokemaan vakavaa loukkaantumista. Koska kaikista suurin vääryys on se, että vauhtia, liikettä ja adrenaliinia rakastava, ei pysty ilman seuraksia niistä nauttimaan. Joten ainakin seuraavina kuukausina, tulen haistattamaan pitkät kipeille jaloilleni ja ryömin nappilaatikolle tuntematta syyllisyyttä.

Olen maannut koko päivän sängyssä flunssaa potien, täyttä lepoa jaloille. Kaksi minuuttia suihkussa seisten ja jalkaa alkaa särkeä. Game over.

Naks naks naks

Tästä on nyt Nirrin agi treenit tehty. Lähdössä istumista naksuteltu ja naksuteltu ja naksuteltu, mut hei: Se TOIMII! :D

Eli viimesimmällä kerralla pääsin jo ottamaan lähtöjä luvan kanssa, aivan huippua. Pitää vaan nyt muistaa tehdä lähtötreeniä kokoajan, jotta saa siitä varman. Ja käyttää muita treenaajia apupalkkaajina, koska Nirri nopeasti kyllästyy pelkkään namipalkkaan ja lelupalkka yllärinä "yleisöstä" on ollut todella toimivaa! 

Pienistä suurista asioista ihminen innostuu! :)

Viikko 3

Ma: Agility 1h, futsal treenit 2h15min

Ti: Fudis peli 2h

Ke: lepi

To: Fudis treenit 1h30min, kävely 40min

Pe: Mäkijuoksu ja puntti 2h

La: lepi

Su: Futsal peli lämmöt& 1h

Viikko-ohjelma viikko 2

Ma: Koulutus 1h30min, agility 20min

Ti: Kuntosali 1h, koulutus 1h, agility 30min

Ke: Fudistreenit 1h30min

To: Lenkki 35min 6.5km, fudistreenit 1h30min

Pe: Kuntosali 45min, puntti; lenkki,raput,mäkitreeni, sali yhteentä 2h20min

La: Lenkki 25min 4km, agility 40min, kävely 1h

Su: Toko 1h