Vaadi enemmän, aina!

Tänään saatiinkin yksityistunti, kun koulutusryhmästämme oltiin ainoina paikalla. Niemen Anu halusi, että tehdään jotain muuta kuin lähtöjä ja otettiin ensin käsittelyyn päällejuoksu/saksalainen. Nirri on saatava uskomaan, että annettu homma on tehtävä kunnolla alusta loppuun. Päälle juoksu on tässä oiva harjoite, koska Nirrin on hypättävä hyppy, vaikka minä olen jo liikkumassa päinvastaseen suuntaan. Käytettiin apuna verkkoa, jotta nirri ei vain kiertäisi estettä ja lisäksi lisättiin palkka odottamaan siivekkeen viereen. Aluksi Nirri ei tahtonut lähteä edes takaakiertoon, vaan hyppäsi esteen väärinpäin, vaikka verkkokin oli sielä vastassa. Myös Takaakierrosta sillä oli niin kiire, että hyppäsi osuen selkeästi siivekkeeseen. Verkko laitettiin niin, että se ohjasi hypyn väkisin keskelle rimaa, ja Nirri alkoi pikkuhiljaa käyttää hernettä, ja saatiin tämä toimimaan.
Toisena harjoituksena vahvistettiin kepeillä pysymistä, ja haettiin rajaa, kuinka paljon pystyn ottamaan sivuttaisetäisyyttä. Ensin tehtiin hyppyä kohti ja saatiin Nirri tulemaan tokavikasta välistä mun perään. Lisättiin kaksi ohjuria loppuun ja koska ne auttoi otettiin pois kahden toiston aikana. Vaikeutettiin hommaa ja tehtiin toistepäin niin, että seuraava este oli putki hieman oikealle kepeistä. Ja taas haettiin kipukohta, mun on muistettava pitää rintamasuunta kepeissä, vaikka liikkuisin täysin päinvastaseen suuntaan, ja vältettävä äkkinäisiä liikkeeitä. Anu palkkasi Nirriä keppien päähän, sitten kokeiltiin, niin että lähetin kerran keppien jälkeen putkeen ja heti näkyi seuraavilla kepeillä vaikeus pysyä. Tehtiin vielä lopuksi kierros hyppy-kepit-putki-hyppy-putki-hyppy-kepit, ja niin , että palkka tuli vasta tokien keppien jälkeen, mutta otin etäisyyttä aivan kuin jatkettaisiin putkeen.
Lopuksi juteltiin ja Nirri malttoi rauhottua maahan makoilemaan, siitä sille kehut. Keskityin muutenkin siihen, että Nirri ei saanut turhia itsekseen riekkua, vaan oli kokoajan hallussa, kun juteltiin tai siirryttiin tekemään uudestaan. Tämä siksi, että ei nostattaisi kierroksia, tekemällä paimenrinkiä tai häsläämällä lelulla.
Anun mielestä, ja olen suuresti samaa mieltä, Nirriltä pitää vaatia todella paljon enemmän kuin siltä on nyt vaadittu. Tehtävä selkeä suunnitelma aina siitä mitä treenataan ja käytettävä apuvälineitä sekä ärsykkeitä ja häiriötä. Mun liikehäiriötä, Nirrin vaan tulee oppia sietämään. Muuten ei yhdessä voida rataa tehdä. Ja lähtöjä..no niiden treenusta jatketaan, ainakaan ihan vielä en periksi anna.

Agility riemua!!!

Oltiin lauantai iltana Nirrin kanssa oman kerhon valmennusryhmäläisten Salla Vuorenmaan ja Juha Ruokosen pitämässä treenissä.

Harjoituksen teemoina oli valssit ja sylivekit. Ensin harjoitellen muutamalla radan pätkällä ko ohjauksia ja lopuksi tehdä ohjaukset kokonaisella radalla. 

Aloitimme sylivekin harjoittelulla esteillä 19-23 (ratapiirrustus alhaalla kuvassa). Sylivekissä siis tullaan hyvin lähelle estettä ikään kuin niiaamaan ja kädet pysyvät lähellä kroppaa. Koiralle annetaan näin lupa hypätä ja itse voidaan lähteä jo hyvissä ajoin liikkeelle. Olin aivan ällikällä lyöty, kun tämä toimi meille todella hyvin. Nirri kokosi itsensä ja hyppäsi hyvin, tehden todella tiukan käännöksen. Minä taas pääsin liikkeelle ja ehdin kuin ehdinkin tehdä persjätön 20-21 esteiden väliin ja 21 taas sylivekin. Aivan mahtavaa! Sylivekkiä treenattiin myös esteelle 9 ja kovasta vauhdista huolimatta taas hyvä kokooaminen ja hyppy. Rytmittämisen merkitys Nirrin kanssa alkoi aukeamaan aivan uudella tavalla.
Toisessa jaksossa treenattiin Juhan kanssa valsseja. Ennakoiva valssi esteelle 2 toimii kunhan pidän ohjauksen päällä tarpeeksi pitkään, muuten rima tulee alas. Ensimmäinen ajatus esteelle 5 oli, että muita mahdollisuuksia Nirrin kanssa ei ole kuin takaa leikkaus. Nirrin vauhti on niin kova, että valssin tekeminen tähän kohtaan on melkein mahdotonta, joko nelos rima tai vitonen tulee alas, tai ei lähde hyppäämään vitosta, kun tulee liian kovaa. Valssia tähän kuitenkin yritettiin tehdä, ja onnistuhan se kun sain itse olla jo 4 esteen takana tekemässä valssia kun nirri päästettiin putken kohdalta liikkeelle (ja silloinhan vauhti ei myöskään ole yhtä kova kuin putkesta tullessa).
Lopuksi tehtiin kokonaisena ratana, kokeilin 4-5 väliin uskollisesti valssia, mutta rima tuli alas. Jatkoimme kuitenkin rataa ja sylivekkikohdat onnistuivat, tarvitsi vain hieman lisäkäskyä niille. Toisella kerralla otin vitosen takaaleikkauksella ja se onnistui hyvin, samoin muut kohdat. 13-14 väliin tehtävä valssi valui turhan paljon ja voi olla, että olisin siihen muuten kokeillut pelkkää vetoa.Todella iloinen siitä, että tehtiin kaksi kertaa kolmosluokan hyppiksen tasoinen rata kokonaan, ja molemmilla kerroilla tuli ehkä 2-3 rimaa alas. Paketti pysyi minulla kasassa ja Nirri tiesi mihin oli menossa ja annoin sille työskentelyrauhan.
Sai Juhalta ja Sallalta paljon kannustavaa palautetta ja molemmat ovat seuranneet Nirriä pennusta asti, joten tuntevat hyvin meidät. Tämän kaltaista treeniä tarvitsisin paljon enemmän. Sallan sanoin, mun täytyy opetella ohjaamaan Nirriä sellaisena kun se on. Se tarvitsee multa tukea, mutta en saa kuitenkaan olla häiritsemässä sitä tietyissä kohdissa, luotava sille enemmän itseluottamusta, että se tekee oikein.
Ja R.Y.T.M.I.T.Y.S  on mulle se seuraava tärkein opeteltava juttu.

Lenkkipoluilla taas

Ihana aikainen kevät on käynnissä ja sehän sopii niille jotka tykkäävät tallata lenkkipolkuja!

Jalkojen kanssa tilanne on nyt se, että työpaikka lääkäri passitti kattavaan röntgeniin ja hermoratatutkimuksiin kuun alussa. Mitään rakenteellista poikkeamaa ei röntgenissä löytynyt, mutta hermoratatutkimuksessa paljastui hermopinteitä kaksin kappalein; 3-4 ja 2-3 varvasväleissä. Hermorata tutkimustulosten kera kävin osteopaatilla, mutta sieltä ei tähän Morttonin tautiin saatu helpotusta. Joten helmikuun vikalla viikolla sain kaksi piikkiä kortisonia varpaiden tyveen. Kipeäksi jalka ei tullut kuin samana iltana hieman, muuten oli vain hieman turvonnut olo jalassa. Terävä hermokipu loppui, mutta edelleen tunnen kuinka varpaissa vaimeasti jokin menee väärin.
Positiivisia uutisia sain osteopaatilta! Oikea jalka jokaensi kerralla oli romahtanut polvi-nilkka akselilla, oli pysynyt erittäin hyvin linjassa. Sen eteen olen kyllä tehnyt töitäkin ja koittanut askeltaa enemmän isovarpaan päälle. Tämä taas on saanut säären ulkosyrjän lihakset tekemään enemmän duunia ja jalka on muutenkin ollut aikatukkoisen oloinen. Mutta tämmöiset muutokset jalan asennossa tietysti rasittaa lihaksia eritavalla, ja on vain hyvä merkki, että kroppa on alkanut korjaamaan itseään.
Reidet ovat nyt olleet tapaturma tähtäimessä, ja kuukauden sisään on mahtunut ainakin neljä eri lihasvenähdystä. Osa on tullut pelitilanteissa ja osa treenatessa, mutta nyt osasin vihdoin pitää tauon ja vältin treeneissä kovat vedot ja kurotukset, niin tuntuu jo paremmalta.
Lenkkejäkin on tullut tehtyä nyt reippaammin pisin on ollut noin 16km, ja perus noin 6km lenkit alkavat taas kulkea sujuvasti. Kohta otan mukaan kovemmat lyhyen matkan juoksut ja lisään noiden pitkien lenkkien määrää. Ehkä tässä on silti mahdollisuus päästä vielä viime kevään kuntoon. :)

Ihana kevät sää on myös kuivannut metsät ja toissapäivänä tein nirrille n.400m pituisen jäljen tunnin vanhemisella. Nirri jäljesti aivan sanoin kuvaamattoman hyvin. Nenä pysyi lähellä maata ja vauhtikin oli syksyistä rauhallisempi. Nyt pitäisi selvästi alkaa työstämään keppien ilmaisua. Tämän ajattelin tehdä myös lelupalkalla. Eli teen suoran jäljen, n.20m jossa useita keppejä. Laitan koiran liinaan ja kun reagoi keppiin saa multa lelu palkan. Tällä jäljelläei ole lelua loppussa, koska jälki on lyhyt ja saa kepeistä palkan. Teen tätä ensin ihan nurmella ja siirrän saman treenin sitten metsään ja lopulta uskon, että kepit nousevat myös jäljeltä.

Agilityssä tarvotaan edelleen lähtöongelman kanssa, mutta parempaan päin ollaan jo menossa. Tiukkana tosin saa edelleen olla, koska Nirri lukee minusta todella helposti koska voi pelleillä. Maanantaina tehtiin jo tosi hyvin ja pääsin hyvin muutaman esteen taaksen ja tuli hyvin vaikeaan ohjaukseen. Siitä siis tyytyväinen.
Päästiin myös toko-ryhmään ja oon ollut niin innoissani siitä. Alettiin opettelemaan ruutua ja ekan viikon treeniksi saatiin targetille lähetys ja käskystä siihen seisomaan jääminen. Sunnuntain treeneissä saatiin jo hyvion yhdistettyä ruutu tähän ja target osittain peitettyä. Tästä tulee meille varmasti nopea ja näyttävä liike, kunhan sinne asti päästään. Pitää varmaan käydä tilaamassa ruutu tarpeet omaksi..

Toivottavasti kevätnyt jaksaa puskea läpi ja Nirrin juoksu ei ihan vielä ala, koska treenaaminen on just nyt kivaa! :)