Sairas, sairaampi, minä

Viime päivien tapahtumat ovat laittaneet minut ajattelemaan omaa terveyttä ja sen suhdetta harrastuksiini. Summasummarum, en muista, koska olisin viimeisen viidentoistavuoden aikana seissyt ominjaloin tuntien itseni täysin terveeksi tai ilman pelkoa siitä mihin sattuu seuraavaksi. Surullista, harmittavaa ja erityisen masentavaa. Rakastan liikkumista, ja usein teen asioita ottamatta kehoa huomioon. Kysymys kuuluukin, pitäisikö?

Teini-iässä jalkojeni vaivat ajoivat minut jo siihen pisteeseen, että lopetin kaikki harrastukset. Veriset ja kipeät jalat joka päivä, ajoivat puhtaasti urheilunautinnon ohi. Leikkaustuomion saaminen neljätoista-vuotiaana oli tuskasta, mutta, se että jouduin odottamaan leikkausta aikuisikään asti oli vielä inhottavampaa. Vaikka en liikkunut, jalat vaivasivat silti. Vaivasenluut ja madaltunut jalkaholvi vaivasivat normaalissa elämässäkin. Jalat leikattiin kun olin kahdeksantoista, vaivasenluut poistettin, jalkaholvia yritettiinsaada korottaa ja jalkapöytää tiivistettyä. Opettelin uudelleen kävelemään ja vuoden päästä palasin pelikentille.
Reipas kymmenen vuotta on tuosta kulunut ja tällä viikolla käynyt jo kahdesti jalkojen kanssa lääkärissä, ja on vasta keskiviikko. Kymmenen vuoden aikana jaloissani on ollut kaikki mahdolliset vaivat. Murtumia, nivelsidevammoja, jännevammoja, jännetupintulehduksia, hermopinteitä, levottomat jalat, lihas revähdyksiä ja venähdyksiä, puujalkoja, penikkatautia.
Monta peliä on menty teippien ja kipulääkkeiden voimalla, vielä useammin treenien ja pelien jälkeen on oltu kaivamassa kaapista kipulääkettä, mieluiten punaisella kolmiolla varustettua. Lepoa ja pakkolepoa kokeiltu, mutta lopussa kuitenkin aina on kipu. Lääkärit, erikoislääkärit, fyssarit, hierojat tuntuvat olevan voimattomia multiongelmaisten jalkojeni edessä. Eilen mieleni teki huutaa orttopedille, että leikkaa sen helvetin hermon poikki, koska tunnoton jalka on parempi kuin kokoajan kipeä jalka!

Viime viikolla kävin osteopaatilla, jonka mielestä olisi aika pyytää keholtani anteeksi sitä, että en ole kuunnellut sen varoitusmerkkejä. Ehkä näin on, mutta ensin olisi saatava minut ymmärtämään, milloin on hyvä olla. Tällä hetkellä, suurimman nautinnon saan siitä, että tunnen olevani täysin rikki, mutta kaikkensa tehnyt. Jokainen juoksuaskel on sen arvoista, jokainen pallon kosketus, jokainen agility rata. Kun katson Nirriä, toivon, että se ei ikinä joudu kokemaan vakavaa loukkaantumista. Koska kaikista suurin vääryys on se, että vauhtia, liikettä ja adrenaliinia rakastava, ei pysty ilman seuraksia niistä nauttimaan. Joten ainakin seuraavina kuukausina, tulen haistattamaan pitkät kipeille jaloilleni ja ryömin nappilaatikolle tuntematta syyllisyyttä.

Olen maannut koko päivän sängyssä flunssaa potien, täyttä lepoa jaloille. Kaksi minuuttia suihkussa seisten ja jalkaa alkaa särkeä. Game over.

Naks naks naks

Tästä on nyt Nirrin agi treenit tehty. Lähdössä istumista naksuteltu ja naksuteltu ja naksuteltu, mut hei: Se TOIMII! :D

Eli viimesimmällä kerralla pääsin jo ottamaan lähtöjä luvan kanssa, aivan huippua. Pitää vaan nyt muistaa tehdä lähtötreeniä kokoajan, jotta saa siitä varman. Ja käyttää muita treenaajia apupalkkaajina, koska Nirri nopeasti kyllästyy pelkkään namipalkkaan ja lelupalkka yllärinä "yleisöstä" on ollut todella toimivaa! 

Pienistä suurista asioista ihminen innostuu! :)

Viikko 3

Ma: Agility 1h, futsal treenit 2h15min

Ti: Fudis peli 2h

Ke: lepi

To: Fudis treenit 1h30min, kävely 40min

Pe: Mäkijuoksu ja puntti 2h

La: lepi

Su: Futsal peli lämmöt& 1h

Viikko-ohjelma viikko 2

Ma: Koulutus 1h30min, agility 20min

Ti: Kuntosali 1h, koulutus 1h, agility 30min

Ke: Fudistreenit 1h30min

To: Lenkki 35min 6.5km, fudistreenit 1h30min

Pe: Kuntosali 45min, puntti; lenkki,raput,mäkitreeni, sali yhteentä 2h20min

La: Lenkki 25min 4km, agility 40min, kävely 1h

Su: Toko 1h

Vierailijoita, supikoiria ja videotähtiä

Meillä on ollut melko vilkasta reilu viikko. Nirrin serkku Karma, Nyytin pentueesta, on meillä kaksi viikkoa hoidossa omien huoltojoukkojen ollessa etelän lämmössä. Nirri on ollut selvästi leikkitoverin tarpeessa, sillä niin ihanaa on tytöillä ollut. Jos voin kerran elämässä käyttää sanaa bff, niin se kuvaa Nirriä ja Karmaa. Leikkiä, painia, kilpajuoksua sydämen kyllyydestä. Paimentelemassa ja eri halleilla on ehditty pyörimään, sekä lenkkeilemään Sansan ja Sennin kanssa. Karma on oikein sopeutuvainen ja hyvä luontoinen tyyppi, saa tulla koska vaan uudelleen meille hoitoon. :)

Viime viikonloppuna oman lisänsä porukkaan toi 9kk parson Salli, joka majaili meillä muutaman yön. Tätä kolmikkoa lenkittäessä törmättiin järkyttävän lihavaan ja vihaiseen supikoiraan. Sallia supikoiran kimpusta saalistaessa, onnistui supikoira puremaan  minua reiteen. Ohessa kuva puremasta, onneksi ei tullut pahempaa. Eipä ole ennen moita supia nähty, tuli suoraan päin ilman minkäännäköistä pelkoa. Hyvin säyseästi myös liikkui, kun paimenet katsoivat otuksen olevan sopiva paimennettava. :) Jäykkäkouristus piikillä ja antibiooteilla selvitiin, mutta puoli päivää meni selvitellessä tarvitseeko rabies-rokoteta. Taas vaan voi todeta, että minun kohdalla kaikki, ja aivan kaikki, on mahdollista!

Nirristä on kuvattu pätkiä treenailemassa ja saatin Juhan kanssa idea koota pätkiä yhteen. Juhan kuvaus ja editointi taidoilla syntyi ihana video Nirristä. Se kyllä hienosti kuvastaa Nirrin elämän asennetta! Tässä linkki videoon: http://youtu.be/PY-yMJn9kGg

Nyt vielä viimeiset työrupeamat ennen joulua, ja sitten muutama päivä ihan rennosti! Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Viikko 50

Ma: agility 1h, kävely 40mi 

Ti: koulutus 1h, agility 1h

Ke: fudis treenit 1h30min, paimennus 2h, metsä kävely 40min

To: kävely 40min, fudis testit:nopeus ja ketteryys, ponnistusvoima

Pe:metsä kävely 1h

La: lepo

Su: Kävely 40min

Joko nyt olisi se hetki?

Jippii!!! Jalka näyttäisi taas kestävän potkimista. Eli takas treeneihin tällä viikolla käypi tie.

Nirrin serkku Karma tuli meille muutamaksi viikoksi hoitoon ja kyllä on ekaan vuorokauteen mahtunut menoa ja meininkiä tytöillä. Karma on aivan valloittava tapaus, katsotaan mitä kaikkea ehditään tässä parissa viikossa puuhastelemaan.

Mutta pian on toivottavasti taas treeni tarinoita kerrottavaksi. :)